Asiakastapauksia

Tapaus Hiro, saksanpaimenkoira mix

Kun Hiro tuli mulle kodinvaihtajana 1,6v iässä, se veti ja rähjäsi remmissä. Hiro oli todella stressaantunut eikä nukkunut juuri ollenkaan. Sen vatsa oireili ja tassut punoitti. Hirolla ei nenä toiminut yhtään eikä se osannut sitä käyttää.

Alku meillä olikin tosi rankka. Itsekkään en saanut nukuttua ja välissä minäkin vaivuin epätoivoon, ettei tästä tule mitään. Elisan kannustuksella jatkoin sinnikkäästi Hiron kouluttamista ja stressin poistamista sen elämästä ja me opeteltiin nukkumaan ja rauhoittumaan ja menemään ulos rauhassa.

Tällä hetkellä Hirosta on tullut ns. normaali koira. Se osaa rauhoittua ja rauhoittaa itsensä kun sille sanoittaa sen tarvittaessa. Se osaa käyttää nenää treeneissä mitä on tehty esim. esineruudussa tai haussa. Sen kans on mukava käydä remmilenkillä kun koirien ohitukset sujuu ja olemmekin parissa kuukaudessa nyt päässeet remmiräyhästä ohitusavustajiksi Elisan kursseille.

Vielä meillä on treenattavaa autokäytöksessä innostuksen hillitsemisessä mutta sekin on helpompaa kun aluksi Hiroa ahdisti autossa olo pahoinvoinnin takia.

Aikaa tähän kaikkeen on kulunut 4kk jotta ollaan päästy tähän pisteeseen. Nyt voidaan ruveta treenaan normi asioita mitä saksalaisen kanssa tulisi treenatakkin.

Kiitos Elisa avusta, tuesta ja treeneistä ollaan yhdessä ylpeitä tästä!

Tapaus Pumba, kultainennoutaja

Aikuisena adoptoimallani koirallani oli muutamia pahoja tapoja, vaikka oli todella kiltti ja rakastava!  Sillä oli ennen paha tapa tervehtiä ihmisiä innokkaasti puremalla kädestä kovaa, niin että käsiin tuli jopa hampaiden jälkiä sekä naarmuja, ja käteen oikeasti sattui. Koira myös repi tuntemattomien ihmisten takkeja lenkillä jos joku tuli liian lähelle. Koira oli aivan super innostunut aina kun tapasi ihmisen, eikä pystynyt kuuntelemaan mitään käskyjä, kun innostui.  

Koira oli myöskin erittäin riistaviettinen, joten lenkit olivat todella haastavia, jos mitään lintuja oli näköpiirissä, edes taivaalla. Koira sinkoili hihnassa ympäriinsä, ja vauhkosi.  Sain Elisalta kaikkiin ongelmiin aivan loistavaa apua. Hän tutustui meidän tapaukseen todella tarkasti, ja loi suunnitelman koulutukseen. Suunnitelmaa myös muokattiin tarpeen tullen koulutuksen aikana.  Elisan koulutusmetodit olivat todella toimivia ja molemmat ongelmat saatiin hoidettua!  Elisa selitti kaikki asiat todella selkeästi, ja loi kaikki tehtävät meidän arkeen sopiviksi. Elisa auttoi kaikissa koulutusasioissa aivan kädestä pitäen, joka oli aivan loistavaa. 

Opin valmennuksen aikana paljon omasta koirastani, sekä opin ymmärtämään sitä paremmin!  Minun ja koirani suhde syventyi älyttömän paljon koulutuksen aikana, ja molemmat nautimme todella paljon yhteisistä harjoituksista!

Suosittelisin ehdottomasti Elisaa!  Elisa tunsi rodun todella hyvin, ja osasi selittää rodusta todella paljon, ja käytti kaikkea tätä hyödyksi koulutuksessa. Opin itse paljon rodusta Elisan avulla!  

Olen aikaisemmin tavannut kouluttajia, jotka sanovat “tee näin” ilman että edes tuntee tai on tavannut koiraa. Elisa taas tutustui tapaukseen todella paljon, kyseli paljon esitietoja, otti selvää mikä oli meidän tavoite ja käytti aikaa tutustuessa koiraani. Elisa otti huomioon perheen arjen, käytettävät resurssit ja teki koulutusohjelman siten, jotta me oikeasti pystyisimme tekemään harjoituksia. Minusta tuntuu että meitä kuunneltiin todella paljon, meidät huomioitiin omistajina ja meidän mielipiteitä kyseltiin.

Suosittelisin (ja olen suositellut monille!) Elisaa ehdottomasti kouluttajaksi, oli ongelma mikä tahansa! Elisa oli selkeästi aivan uskomattoman asiantunteva, oli apuna aina kun tarvitsi ja jokaiseen ongelmaan löytyi apua! Meidän koira-arki muuttui täysin Elisan avun vuoksi!

Tapaus Daisy, dalmatiankoira

Meillä oli (ja huomatkaa painosanalla OLI) hyvinkin reaktiivinen dallu (1v), joka vaani kaikkea oikeastaan, joka liikkui nopeammin, kun hän. Jahtasi autoja, pyöriä, lentokoneita etc. Kävelylenkit oli todella tuskaisia ja vaikeita. Kotona ei malttanut rauhoittua. Vahti metsää ja haukku kaikkea. Kyse ei ollut siitä etteikö oltaisi aktivoitu koiraa, käytiin vaikka ja missä lenkkeilee ja monta tuntia päivässä touhuttiin. Aktivoitiin hänen aivojaan etc.

Meille syntyi vielä vauva syksyllä, kun meidän dallumme oli pahimmillaan. En voinut ajatellakkaan, että lähtisin meidän koiran ja vauvan kanssa kävelylle yksin. Arki oli todella hankalaa. Käännyimme sitten Elisan puoleen ystävän suosituksesta.

Elisa kävi meillä moneen otteeseen ja käytiin yhdessä lenkeillä. Hänellä oli niin hyvä asenne koiraa, ei ollut yhtään sitä mieltä, että tilanne olisi toivoton, päinvastoin. Kehui koiraa niin paljon ja sanoi, että hyvä siitä tulee.

Saatiin harjoituksia, jota jokaisen käynnin välissä piti tehdä. Oli etäpalavereja, oltiin whatsappilla yhteydessä, otettiin videoita kävelyiltä ja saatiin aina pitkät kattavat ohjeet ja selitykset miksi meidän rakas koiramme käyttäytyi tietyn lailla. Tehtiin hurjasti töitä koiramme kanssa.

Pikkuhiljaa koira alkoi ensin rauhoittumaan itse sisällä(!!), sitten luopumaan asioista, ensin nameista, sitten liikkuvista leluista, sitten autoista, pyöristä, koirista ja nyt luopuu linnuistakin.

Ja sitten muutama viikko sitten se tapahtui, mistä syksyllä haaveilin. Pääsin yksin lenkille vaunujen ja koiran kanssa ja se meni niin kivasti. Koira kulki nätisti vierellä, tarjosi katseen aina , kun joku jännittävä asia lähestyi. Melkeen tuli kyynel onnesta. En olisi IKINÄ syksyllä uskonut, että meidän crazy koira pystyisi näin upeasti tottelemaan, tulemaan luokse, luopumaan ja kävelemään nätisti ja hän on vasta 1,5v vanha!

Toki työ jatkuu ja taitoa pitää ylläpitää, mutta nyt meillä on työkalut tähän kiitos Elisan! Ehkä jonain päivänä meidän koira voi kulkea vapaana mökillä. Vielä ei olla siellä, mutta työkalut löytyy tähän! Kaunis kiitos Elisalle!

Tapaus Olle, seiskarinkoira

Olle tuli käytösvalmennukseen ulkoilun haasteiden takia. Ollella oli hankaluuksia tulla toimeen toisten koirien kanssa, ohitukset olivat hyvin kiihkeitä, hihna kiristyi tuon tuosta eikä nuorella uroksella ollut aikomustakaan kuunnella omistajaansa. Olle vei ja omistaja tuli perässä.

Näin Ollen omistaja kertoo valmennuksen loputtua:

Meillä Ollen kanssa alkutaival on ollut kivinen, mutkainen, ylä- ja alamäkeä, vähän tuli jo uskonpuute.
Onneksi luotin ammattitaitoosi, enkä kuunnellut ihmisten puheita "häirikkö koirasta".
Olle nyt 1,5 vuotta, lenkit onnistuu, hihnassa vetämättä, ohitukset jne.
Olle myös suosittu koirien koirakaveri.
Ilman sinua en olisi selvinnyt.
KIITOS, tästä on hyvä jatkaa. Kiitos mahtavasta ammattitaidostasi,

Terveisin onnellinen koiranomistaja Eija ja Olle koira

Cheve, amerikanintiaanikoira

Hei Elisa, Haluan kertoa sulle miten iloinen olen viime paimennuskoulutuksesta. Cheve oli iloinen ja tyytyväinen ja stressaantuminen ja anteeksipyytely puuttui kokonaan, mitä hänellä oli edellisen paimennuskerran jälkeen. Iso kiitos sinun selkeälle ja herkälle tavalle ymmärtää koiraa ja emäntää.
Cheve ei ole helppo koira lukea herkkyyden ja meidän vahvan kommunikaation takia. Yksi kouluttaja on osannut saman aiemmin kuin sinä, eläinlääkäri, joka on kansainvälisissä pelastustöissä ja on ohjannut meitä mantrailingissa saksalaisen koirapoliisin kanssa. Olet erittäin taitava- siis super!

Tapaus Lumi, cavalier kingcharlesin spanieli

Lumi oli jo pennusta asti ylivireä. Se oli minun ensimmäinen ylivireä koira, joten olin itse hiukan hukassa sen kanssa. Toisella koirallani joka tuli aikuisena mulle oli lievää remmissä haukkumista. Tämä epävarmuus tuli sitten toisen mukana Lumillekkin ja koirien ohitukset, sekä vetäminen että sählääminen alkoi Lumilla vuoden iässä.

Elisan ohjeilla aloitettiin treenaaminen kuinka hihnassa kävellään. Treenit oli jo hyvällä mallilla kunnes elokuussa 2021 Lumin päälle kävi iso koira ja hengenlähtö oli muutaman sentin päässä. Lomasta oli silloin tulossa painajaista. Nyt sitä vasta treenattiinkin Lumin kanssa, jotta pelko toisia koiria kohtaa saataisiin väistymään. Itse myös tapauksesta traumatisoituneena alku oli todella vaikeaa ja itkun sekaista sekä unelmat Lumin pennuttamisesta alkoi murentua.

Saimme Elisalta korvaamatonta apua taistelua pelkoa vastaan ja pikku hiljaa me upeasti edistyttiin… tai noh minä edistyin...Lumihan osasi paremmin kuin minä. Elisan avulla pääsimme melkein siihen pisteeseen, ettei kierrokset enää nousseet, mutta jotenkin ei vaan päästy koulutuksella maaliin. Jokin vielä yhtälössä ei toiminut ja me tehtiin TODELLA paljon töitä sen eteen.

Päädyttiin Elisan kans siihen loppu tulokseen, että pakko olla joku tuntemus kropassa vielä kun treenit ei etene ja käytinkin Lumia sitten kraniosakraalihoidossa usean kuukauden ajan ja sieltä löytyi lopullinen apu siihen, että treenit saatiin ns. maaliin. Ilman Elisan hämmästyttävää ammattitaitoa ja kykyä tsempata ja myötätuntoa omistajan tunteita kohtaan me ei oltais päästy siihen pisteeseen, että me ohitettiin koiria ilman kummankaan pelkoa.

Lopulta me oltiinkin stressitasoissa siinä pisteessä, että pennutustakin pystyi ajattelemaan 4v. Iässä. Pitkä oli matka ja vuosia siinä meni mutta loppu peleissä Lumista tuli rento mamma joka hoiti pentunsa loistavasti eikä siirtänyt mitään negatiivisia kokemuksia jälkeläisiinsä.

Kiitoksia Elisalle äärettömän suuresta tuesta ja avusta näinä vuosina ja saatiin pieni lieron poikanen koulutettua normaaliksi pelkäämättömäksi koiraksi. Lumista tuli kuin ajatus kaiken kokemamme jälkeen, joka osasi käyttäytyä ja totella hyvinkin pienellä vihjeellä.