Kun koira näyttää rauhalliselta stressaavassa tilanteessa, on tärkeää kysyä: onko se oikeasti rento vai kärsiikö se opitusta avuttomuudesta?
Opittu avuttomuus – mitä se tarkoittaa?
Opittu avuttomuus on tila, jossa eläin luopuu yrittämästä vaikuttaa ympäristöönsä, koska aiemmat kokemukset ovat osoittaneet, ettei sen toimilla ole vaikutusta. Tämä ilmiö havaittiin ensimmäisenä Martin Seligmanin tutkimuksissa 1960-luvulla. Kokeissa koirat, jotka olivat toistuvasti joutuneet tilanteisiin, joissa ne eivät voineet välttää epämukavuutta, lopettivat yritykset kokonaan, vaikka tilanne myöhemmin muuttuikin (Seligman & Maier, 1967).
Seligmanin tutkimukset osoittavat, että tämä ilmiö ei koske vain laboratorio-olosuhteita, vaan sillä on merkittäviä vaikutuksia eläinten hyvinvointiin ja käyttäytymiseen, erityisesti koirien koulutuksessa.
Opittu avuttomuus ja ihmisen masennus
Opittu avuttomuus ei ole vain eläinten ongelma—sitä esiintyy myös ihmisillä. Psykologian tutkimukset ovat osoittaneet, että opittu avuttomuus liittyy itseohjautuvuuden tunteeseen ja ihmisen kykyyn uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa (Abramson, Seligman & Teasdale, 1978).
Kun ihminen kokee toistuvasti, ettei hänen toimillaan ole merkitystä, hän voi menettää motivaationsa yrittää. Tämä voi johtaa masennukseen ja aloitekyvyttömyyteen, sillä henkilö alkaa uskoa, ettei hän voi vaikuttaa elämänsä kulkuun.
Samalla tavalla koira, joka on kokenut toistuvasti, ettei sen käytöksellä ole vaikutusta ympäristöönsä, voi menettää kykynsä toimia aktiivisesti. Se ei enää yritä ratkaista ongelmia, vaan jää passiiviseksi ja vetäytyneeksi.
Mitä tapahtuu, kun koira menettää toimintakykynsä?
Opitusti avuton koira on oppinut, ettei mikään yritys auta, joten se jättäytyy toimettomaksi. Se saattaa vaikuttaa olevan omassa "kuplassaan"—vetäytyneenä ja passiivisena.
⚠️ Tämä on vakava pelkotila, joka nostaa koiran stressitasoja. Pitkään jatkuessaan koiran stressihormonitaso pysyy koko ajan korkealla, eikä se enää pysty palautumaan. Tämä vaarantaa koko sen hyvinvoinnin ja vaikuttaa negatiivisesti myös koiran muuhun käytökseen, kuten yleiseen oppimiskykyyn ja suhteisiin.
Jatkuvasti koholla oleva stressi heikentää yksilön terveyttä. Nykyään tiedetään, että esimerkiksi autoimmuunisairauksien taustalla voi olla pitkäkestoinen psyykkinen stressi (Helsingin yliopisto, Neea Vuorisalo ym. 2024). Pitkittyneellä stressillä tiedetään olevan osansa myös suolisto- ja iho-ongelmissa, liiallisessa kiihtymisessä sekä yleistyneen reaktiivisuuden taustalla.
Tämä ilmiö liittyy myös koira-avusteiseen tutkimukseen. Helsingin yliopiston tutkimukset koira-avusteisesta pedagogiikasta ovat osoittaneet, että koiran läsnäolo voi lievittää ihmisten stressiä ja parantaa tunne-elämän taitoja (Vuorisalo ym., 2024). Toisin sanoen, koirilla on kyky vaikuttaa ympäristöönsä, ja kun tämä mahdollisuus viedään pois, se vaikuttaa suoraan niiden hyvinvointiin.
Onko kyse rauhallisuudesta vai pelosta?
Onko koira oikeasti rento, vai pysyykö se paikallaan peläten pahempaa seuraamusta?
Kun koulutus aloitetaan mukavuusalueelta, pelkoreaktioita ei esiinny. Tämä tekee tunnistamisen haastavaksi—onko koira hyvin siedätetty vai jähmettynyt kauhusta paikalleen?
Koiran käytöksellä on aina syy. Se ei toimi sattumanvaraisesti, vaan pyrkii sopeutumaan ympäristöönsä.
Opitun avuttomuuden kehittymiseen koiran ei tarvitse aina kohdata aktiivista rankaisua tai selkeää väkivaltaa vaan jatkuva estäminen ja pakottaminen esimerkiksi pitämällä koiraa paikallaan voi riittää. Myös koiran uhkaaminen äänellä ja elekielellä ja esimerkiksi rankaisuvälineen läsnäolo täyttää nämä kriteerit.
Opitun avuttomuuden tunnistaminen
Näin voit tunnistaa opitusti avuttoman koiran:
Ei ota katsekontaktia Ei vastaa puhutteluun Ei tee osaamiaan tehtäviä vihjeestä Liikkeet ovat hitaat tai jäykät Suostuu käsittelyyn näennäisesti, mutta vaikuttaa poissaolevalta Ei palkkaudu Syke on kiihtynyt, voi läähättää
Jos huomaat nämä merkit, on tärkeää puuttua tilanteeseen ajoissa.
Älä kouluta varoitusmerkkejä pois!
Koirat eivät yleensä tee asioita varoittamatta. Jos niiden varoitusmerkit jäävät huomaamatta tai ne koulutetaan pois, koira voi yhtäkkiä reagoida voimakkaasti.
Sen sijaan tue koiran luonnollista kommunikointia ja vahvista sen turvallisuuden tunnetta.
Onko opittu avuttomuus pysyvää? Ei! Koira voi palautua oikealla tuella
Opittu avuttomuus ei ole lopullinen tila—koira voi palauttaa toimintakykynsä ja itsevarmuutensa, kun se saa oikeanlaista tukea ja koulutusta.
Turvallisuus ja johdonmukaisuus ovat avainasemassa. Koira tarvitsee ennustettavan ympäristön, jossa se tuntee olonsa turvalliseksi ja voi alkaa uskoa siihen, että sen toimilla on merkitystä.
Pienten onnistumisten kautta eteenpäin – Kun koira huomaa, että sen aktiivisuus tuottaa positiivisia seurauksia, se alkaa tehdä aloitteita uudelleen. Jokainen pieni onnistuminen rakentaa itseluottamusta.
Positiivinen vahvistaminen – Koiran tulisi saada rohkaisua ja palkkioita sen omasta aloitteellisuudesta, ei pelkästään ulkopuolisista käskyistä.
Oikean tuen avulla koira voi oppia, että sen valinnoilla on merkitystä. Se voi palata aktiiviseksi, uteliaaksi ja tasapainoiseksi eläimeksi!
kirj. eläintenkouluttaja AT, eläintenkouluttaja EAT-opiskelija, koiranomi, eläintenhoitaja Elisa Ekholm, 2025