Rauhoittavat signaalit

 – ymmärrä, mitä koirasi yrittää kertoa

Koirat eivät puhu sanoilla – ne viestivät kehollaan. Eleet, ilmeet ja pienet, hienovaraiset teot muodostavat koiran kielen, jonka ymmärtäminen on avain luottamukseen, turvallisuuteen ja sujuvaan arkeen. Yksi tärkeimmistä osista tätä kieltä ovat rauhoittavat signaalit: viestit, joilla koira pyrkii välttämään konflikteja, säätelemään omaa tunnekuormaansa ja luomaan turvaa ympärilleen. Kun opimme tunnistamaan nämä signaalit, voimme vastata koiran tarpeisiin lempeästi ja viisaasti – ja samalla vahvistaa yhteyttä koiraamme. Ymmärtämällä rauhoittavat signaalit ja niiden erityispiirteet voit välttää konflikteja ja estää tai katkaista myös koirien väliset jännitteet. 

Koirien visuaalinen viestintä on niille laumaeläimenä elintärkeää. Koirat oppivat suuren osan viestinnästä emon ja sisarustensa kanssa synnyinkodissaan. Elekielen käytön harjoittelu jatkuu kuitenkin vielä pitkään koiran aikuisuuteen asti ja koira voi oppia viestimään sujuvasti aikuisena, vaikka pentuajan oppi olisi jäänyt puutteelliseksi.
Viestintä on eräänlaista tiedon siirtoa, Jotta viestintä toimii sekä tiedon lähettäjän, että vastaanottajan on ymmärrettävä viestin merkitys.

Oppimisen lisäksi myös koiran rakenne, turkin pituus ja jopa väritys voivat vaikuttaa yksilölliseen tapaan käyttää elekieltä. Kaikkien koirien naamasta ei pysty erottamaan hienovaraisia muutoksia esimerkiksi pään ja kuonon rakenteen, korvien muodon, silmät ja suun peittävän karvoituksen tai kokomustan värin takia. Myös esimerkiksi hännättömyys tai töpöhäntä, kehonkielen peittävä karvoitus tai "töpäkkä"ruuminrakenne ja jäykkä liikkuminen vaikuttavat viestintään. Koirat, joilla on hienovaraista viestintää vaikeuttavia piirteitä, oppivat yleensä kuitenkin kommunikoimaan selkeästi kokemusten kautta. Tällaisten koirien lukeminen voi kuitenkin tuottaa haasteita muille yksilöille, jotka ovat tottuneet erilaiseen ulkoasuun. 

Koirat pystyvät elekielen viesteillä vaikuttamaan toisen yksilön käyttäytymiseen. Koirilla on olemassa tietyt signaalit eri tarpeisiin riiippuen siitä miten koira haluaa vaikuttaa toiseen yksilöön. Tässä artikkelissä käymme läpi elekielen signaaleja joilla koira pyrkii saamaan aikaan tai säilyttämään rauhan, ehkäisemään tai katkaisemaan konflikteja ja toisaalta myös säätelemään omaa tunne- ja vireystilaansa. Koirat käyttävät rauhoittavia signaaleja sekä tiedostamatta että tarkoituksella täysin tietoisesti. 

Haukottelu – hienovarainen viesti rauhoittumisesta

Yksi koiran selkeimmistä rauhoittavista signaaleista on haukottelu. Vaikka ihmiset usein yhdistävät haukottelun väsymykseen tai tylsistymiseen, koirilla se on monesti aivan toisenlainen viesti: tapa säädellä omaa tunnetilaa ja pyrkiä rauhoittamaan itseään tai ympäristöään.

Koiran haukottelu voi olla merkki siitä, että se kokee tilanteen jännittäväksi, hämmentäväksi tai kuormittavaksi. Se ei ole merkki tylsistymisestä, vaan hienovarainen ele, jolla koira ilmaisee: “Tämä tilanne tuntuu vähän liialta” tai “Yritän rauhoittaa itseäni – toivon, että sinäkin rauhoitut.” Haukoittelu voi olla suunnattu sekä ihmisille että toisille koirille, ja se toimii sosiaalisena viestinä, jolla koira pyrkii lieventämään jännitteitä ja edistämään rauhaa vuorovaikutuksessa.

Tämän lisäksi haukottelu voi olla koiran oma, sisäinen tapa rentouttaa itseään. Se ei aina ole suunnattu ulospäin viestiksi, vaan toimii myös keinona palauttaa tasapainoa ja purkaa jännitystä. Koira saattaa haukotella myös yksin ollessaan kun sen on aika rauhoittua ja valmistautua lepoon. 

Haukottelua esiintyy usein tilanteissa, joissa koira kohtaa uusia ihmisiä tai eläimiä, joutuu odottamaan jotakin jännittävää kuten lenkkiä tai ruokaa. Myös koulutustilanteet voivat aiheuttaa painetta, jolloin haukottelu toimii koiran keinona purkaa jännitystä. Äkilliset muutokset ympäristössä, kuten voimakkaat äänet tai vilkas hälinä, voivat myös laukaista haukottelun osana koiran tunnetilan säätelyä. 

Omistajan on tärkeää huomata nämä hetket ja pysähtyä arvioimaan, mitä koira yrittää viestiä. Jos koira haukottelee toistuvasti tietyissä tilanteissa, se voi kertoa siitä, että ne ovat sille jännittäviä tai kuormittavia. Tällöin kannattaa miettiä, miten tilannetta voisi helpottaa – esimerkiksi vähentämällä ärsykkeitä, antamalla koiralle enemmän tilaa tai rauhoittamalla omaa kehonkieltä. Koira peilaa ihmisen tunnetilaa herkästi, ja rauhallinen läsnäolo voi tukea sen omaa rauhoittumista. Koira saattaa myös näissä tilanteissa tarvita tukitaitoja, suojaisemman lepopaikan tai turvaa omistajasta. 

Haukottelu on myös erinomainen signaali, jonka avulla ihminen voi aloittaa vuorovaikutuksen koiran kanssa käyttäen rauhoittavia signaaleja. Kun ihminen vastaa koiran haukotteluun itse haukottelemalla, koira usein huomaa tämän ja kokee, että sitä on ymmärretty. Tämä voi vahvistaa koiran turvallisuuden tunnetta ja edistää rauhallista ilmapiiriä. Kyseessä on yksinkertainen mutta tehokas tapa osoittaa koiralle, että sen viesti on vastaanotettu ja siihen on vastattu ystävällisesti.
Kun koiran haukottelua tarkastellaan osana sen kokonaisvaltaista viestintää, se avaa tärkeitä näkökulmia koiran hyvinvointiin ja tunnetilojen ymmärtämiseen. Haukottelu ei ole pelkkä refleksi – se on viesti, joka ansaitsee tulla kuulluksi.

Haukottelua näkee useimmiten tilanteissa, joissa ollaan vuorovaikutuksessa toiseen yksilöön hieman kauempana. Tätä signaalia käytetään yhtä todennäköisesti vieraan ja tutun yksilön kanssa. Vaikuttaa siltä, että haukottelua käytetään nimenomaan ehkäisemään tilanteen eskaloitumista ja vähentämään havaittua jännitystä. (1)  

Maan haistelu – ei vain hajujen vuoksi

Koiran maan nuuhkiminen ei aina tarkoita, että siellä tuoksuu jotain erityistä. Usein tämä käytös on rauhoittava signaali – tapa kertoa muille: "Olen rauhan asialla", "Tarvitsen hetken rauhoittuakseni" tai "Tämä tilanne jännittää." Koira voi tehdä tämän signaalin kaukaakin toiselle koiralle tai ihmiselle ja usein näemme tätä elettä ohitustreeneissä. Maan haistelua toisaalta näkee myös paljon lähitilanteissa joissa koirat ovat toisiaan lähellä. Maan haistelua käytetäänkin juuri ylläpitämään ja lisäämään rentoutta ja ennalta ehkäisemään konflikti. Koira voi silti haluta tulla lähemmäs ja tekemään tuttavuutta, mutta maan haistelulla se varmistaa, että toinen ymmärtää pysyä rauhallisena. 

Maan haistelua käytetään rentouttamaan myös oma olo, eli viesti on kaksisuuntainen. 

Tätä käytöstä esiintyy erityisesti:

• Kohtaamisissa toisten koirien tai ihmisten kanssa
  
• Uusissa ympäristöissä
  
• Koulutustilanteissa kun koira tarvii tauon tai koira ei ihan ymmärrä tehtävää
  
• Kun ohjaaja on kireä tai pettynyt
• Kun koiraa jännittää ohitukset
  
• Kun koira haluaa jatkaa sosiaalista kanssakäymistä ja huomaa, että toista osapuolta jännittää
• Kun koira haluaa jatkaa leikkiä, mutta tarvitsee tauon tai toivoo toiselta rauhallisempaa otetta leikkiin

Rohkaise koiraa haistelemaan, etenkin oma-aloitteisesti. Voit myös tarjota hajujälkiä tai nameja maasta, kun haluat rauhoittaa tilanteen tai siirtää huomiota muusta ärsykkeestä. Maan haistelu ei ole hidastelua – se on tärkeää viestintää ja tunnetilan säätelyä.

Pään ja katseen kääntäminen 

Yksi merkittävimmistä mutta usein huomiotta jäävistä viestinnän muodoista on katseen ja pään kääntäminen pois tilanteesta tai toisesta yksilöstä. Tämä ele ei ole merkki välinpitämättömyydestä, vaan tärkeä osa koiran rauhoittavaa kommunikaatiota.

Katseen kääntäminen toimii koiran keinona säädellä sosiaalista tilannetta ja välttää konfliktia. Se on osa niin sanottuja rauhoittavia signaaleja, joita koirat käyttävät viestiäkseen rauhanomaisista aikeistaan. Norjalainen koirakouluttaja ja tutkija Turid Rugaas on tuonut esiin, kuinka nämä signaalit ovat keskeisiä koiran hyvinvoinnin ja sosiaalisen tasapainon kannalta (Rugaas, 2005). Kun koira kääntää katseensa pois, se saattaa viestiä esimerkiksi: "En uhkaa sinua", "Toivon rauhaa" tai "Tarvitsen hetken käsitellä tätä tilannetta".

Tätä käytöstä esiintyy erityisesti tilanteissa, joissa koira kohtaa vieraita ihmisiä tai toisia koiria, kokee ympäristön jännittäväksi tai kohtaa suoraa katsekontaktia. Esimerkiksi kameran esiin ottaminen saa monen koiran kääntämään katseensa pois, mikä kertoo tilanteen aiheuttamasta jännityksestä. Myös hoitotoimenpiteiden aikana koira saattaa käyttää tätä elettä rauhoittaakseen itseään ja viestiäkseen epämukavuudestaan.

Tutkimukset tukevat käsitystä siitä, että koirat käyttävät katseen kääntämistä aktiivisesti vaikuttaakseen toisen yksilön käytökseen. Kujala et al. (2012) havaitsivat, että koirat reagoivat ihmisten katseisiin ja ilmeisiin hienovaraisesti, ja niiden käytös muuttuu sen mukaan, kokevatko ne tilanteen uhkaavaksi vai turvalliseksi. Erityisesti tilanteissa, joissa koirien välillä on ollut jännitteitä, katseen kääntäminen toimii rauhanomaisena eleenä, jolla pyritään välttämään suoraa konfliktia.

Omistajan rooli koiran rauhoittavien signaalien tukemisessa on keskeinen. On tärkeää antaa koiralle tilaa käyttää näitä eleitä ilman painetta. Katseen kääntäminen ei ole merkki välinpitämättömyydestä, vaan keino säilyttää hallinta ja turvallisuuden tunne. Omistaja voi itsekin käyttää tätä signaalia: jos koira vaikuttaa jännittyneeltä, pään kääntäminen pois voi auttaa purkamaan tilannetta. Usein koira vastaa tähän helpottuneella ilmeellä tai häntäheilautuksella, mikä kertoo viestin menneen perille.

Koiran sosiaalinen oppiminen ja rauhoittavien signaalien käyttö ovat myös yhteydessä sen kykyyn tehdä tuttavuutta. Jos koira jännittää ihmisten kohtaamista, on hyödyllistä ohjeistaa ihmisiä olemaan huomioimatta koiraa, kääntämään katseensa ja päänsä pois sekä välttämään suoraa kontaktia. Tämä antaa koiralle mahdollisuuden lähestyä omaan tahtiinsa ja vähentää tilanteen kuormittavuutta. Horowitzin (2009) tutkimus koiran kognitiosta osoittaa, että koirat havainnoivat ihmisten eleitä ja reagoivat niihin kontekstin mukaan, mikä korostaa rauhoittavien signaalien merkitystä vuorovaikutuksessa.

Lisäksi koirat voivat vahvistaa viestiään yhdistämällä katseen kääntämiseen muita rauhoittavia eleitä, kuten maan haistelua. Tämä ele toimii ikään kuin lisävahvistuksena, jos alkuperäinen viesti ei ole tullut ymmärretyksi. Tällainen viestinnän kerroksellisuus osoittaa koiran kyvyn hienovaraiseen ja tilanteeseen mukautuvaan kommunikaatioon.

Kirsun nuolaiseminen – pieni mutta merkityksellinen viesti

Kirsun nopea nuolaiseminen kertoo yleensä lievästä jännityksestä, epävarmuudesta tai halusta rauhoittaa tilanne. Se ei liity nälkään tai herkkuihin, vaan on osa koiran hienovaraista viestintää.
Tätä käytöstä esiintyy esimerkiksi:

• Kun lähestyt koiraa suoraan tai kumarrut sen ylle
  
• Koulutustilanteissa
  
• Kameran tai vieraan lähestyessä
  
• Äkillisten äänien tai liikkeiden yhteydessä
  
• Lasten seurassa
  
• Turhautumisen hetkellä
  
• Lepotilasta herätettäessä
  

Huomioi viesti ja säilytä rauhallinen ilmapiiri. Anna tilaa, vältä painetta ja odota hetki ennen kuin jatkat toimintaa. Jos nuolaisuja esiintyy toistuvasti tietyissä tilanteissa, mieti, voisiko niitä ennakoida tai muokata koiralle helpommiksi.

Silmien siristely ja räpyttely – toivomus rauhasta

Silmien siristely tai nopea räpyttely on hienovarainen mutta merkityksellinen rauhoittava signaali. Koira voi viestiä sillä: "Tämä tilanne jännittää", "En ole uhka" tai "Voisitko ottaa vähän etäisyyttä?"
Tätä käytöstä esiintyy erityisesti:

• Kun koiraa lähestytään suoraan tai tuijotetaan
  
• Uusissa tilanteissa
  
• Leikin tai koulutuksen aikana
  
• Kun toinen osapuoli on liian painostava
  

Jos koira tekee tätä toistuvasti tietyssä tilanteessa, omistajan kannattaa pysähtyä miettimään, mikä siinä on koiralle jännittävää tai epämiellyttävää. Huomiotta jättäminen voi johtaa siihen, että koira alkaa paeta tai puolustautua.
Vältä suoraa tuijotusta ja anna koiralle tilaa. Voit itsekin siristää silmiä tai katsoa hieman sivuun – koirat ymmärtävät tämän usein rauhoittavana eleenä.

Kaartaminen koiran rauhoittavana signaalina

Koirat kommunikoivat ensisijaisesti kehonkielellä, ja niiden viestintä on usein hienovaraista, tilannesidonnaista ja sosiaalisesti älykästä. Yksi keskeisistä rauhoittavista signaaleista on kaartaminen – tapa, jolla koira lähestyy tai ohittaa toisen yksilön tekemällä kaaren tai sivuttaisliikkeen sen sijaan, että kulkisi suoraan kohti. Tämä ele voi olla selkeä väistöliike tai vain pieni sivuttaissiirtymä, mutta sen viestinnällinen merkitys on huomattava. Kaartaminen on koiran tapa osoittaa rauhaa, kunnioitusta ja halua välttää konfliktia. Se toimii sosiaalisena säätelykeinona, jonka avulla koira pyrkii vaikuttamaan toisen yksilön käyttäytymiseen ja ylläpitämään tilanteen turvallisuutta. Käytös on erityisen yleistä tilanteissa, joissa koira kohtaa toisen koiran tai ihmisen, ja se esiintyy sekä tutuissa että vieraissa ympäristöissä.

Kaartamisen kautta koira voi viestiä, ettei se ole uhka, että se haluaa säilyttää rauhan ja että se tarvitsee tilaa. Turid Rugaas (2005) on kuvannut kaartamisen osaksi koiran rauhoittavien signaalien kokonaisuutta, joiden tarkoituksena on ennaltaehkäistä jännitteitä ja edistää sosiaalista harmoniaa. Kaartaminen kuuluu välimatkaa lisääviin käytöksiin, ja se on erityisen tärkeä tilanteissa, joissa suora lähestyminen voisi aiheuttaa epävarmuutta tai uhkaa. Käytös ei ole merkki pelosta tai epäkohteliaisuudesta, vaan päinvastoin – se osoittaa koiran kykyä säädellä omaa käyttäytymistään ja pyrkimystä säilyttää sosiaalinen tasapaino.

Kaartamista esiintyy monenlaisissa arjen tilanteissa, kuten kohtaamisissa toisten koirien kanssa, vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, ahtaissa tiloissa tai tutussa ympäristössä, jos koira haluaa rauhoittaa tilannetta tai säädellä intensiteettiä. Käytös on erityisen yleistä ohitustilanteissa, joissa koira ei ole varma toisen aikeista. Kaartaminen esiintyy usein yhdessä muiden rauhoittavien signaalien kanssa, kuten katseen välttelyn, hitaan liikkumisen, pään kääntämisen tai maan haistelun kanssa. Nämä signaalit muodostavat kokonaisuuden, jonka avulla koira viestii rauhanomaisia aikomuksia ja pyrkii ohjaamaan tilanteen turvalliseen suuntaan.

Omistajan tehtävänä on tunnistaa ja kunnioittaa koiran viestintää. Käytännössä tämä tarkoittaa, että koiralle annetaan mahdollisuus valita reittinsä ja lähestymistapansa, vältetään tilanteita, joissa koira pakotetaan suoraan lähestymiseen, ja havainnoidaan ympäristöä koiran tilan tarpeen näkökulmasta. Rauhallinen ja ennakoitava käytös vuorovaikutuksessa tukee koiran pyrkimystä säilyttää hallittu ja turvallinen tilanne. Kaartaminen kertoo, että koira osaa säädellä omaa käytöstään ja pyrkii vaikuttamaan toisen käytökseen, jotta tilanne ei jännittyisi. Se on hienovarainen, viisas ja sosiaalisesti taitava viesti, joka ansaitsee tulla ymmärretyksi ja arvostetuksi.

Leikkiinkutsuasento – koiran rauhoittava signaali vuorovaikutuksessa

Yksi selkeimmistä ja samalla väärinymmärretyimmistä eleistä on niin sanottu leikkiinkutsuasento (playing bow), jossa koira laskee etupään alas ja pitää takapään ylhäällä. Vaikka asento muistuttaa venyttelyä, sen merkitys on paljon syvempi – kyseessä on ritualisoitu rauhoittava signaali, jolla koira viestii toiselle yksilölle ystävällisyyttä ja halua jatkaa vuorovaikutusta.

Mitä leikkiinkutsuasento tarkoittaa?

Leikkiinkutsuasento on koiran tapa sanoa: "Olen ystävällinen, haluan jatkaa kanssasi, mutta vähän rauhallisemmin." Se ei aina tarkoita riehakasta leikkiä, vaan voi olla myös keino pehmentää tilannetta, purkaa jännitystä tai selkeyttää viestintää. Tutkimusten mukaan tämä ele toimii metakommunikaationa – viestinä, joka antaa kontekstin seuraaville teoille ja kertoo, että ne tapahtuvat leikin hengessä.
Marc Bekoffin mukaan leikkiinkutsuasento on evolutiivisesti kehittynyt visuaalinen signaali, jonka tarkoitus on vähentää väärinymmärryksiä ja edistää sosiaalista vuorovaikutusta. Bekoff korostaa, että ele on ritualisoitu ja selkeä, ja sen muoto pysyy melko muuttumattomana eri tilanteissa.

Milloin ja kenelle koira käyttää tätä signaalia?

Leikkiinkutsuasento on spesifisti suunnattu toiselle yksilölle – se ei ole yleinen ele, vaan tarkka viesti vuorovaikutuksessa. Koira käyttää sitä erityisesti lähitilanteissa, kun fyysinen etäisyys toiseen koiraan tai ihmiseen on pieni. Elettä käytetään yhtä lailla tuttujen kuin tuntemattomien yksilöiden kanssa, mikä tekee siitä universaalin rauhan eleen.
Tutkimus osoittaa, että koirat tekevät leikkiinkutsuasennon useimmiten kasvokkain toisen koiran kanssa, mikä tukee sen roolia visuaalisena ja tarkoituksellisena viestinä.

Omistajan rooli – miten huomioida tämä signaali?

Omistajana voit tukea koiraasi tunnistamalla ja kunnioittamalla sen viestintää. Kun koira tekee leikkiinkutsuasennon:

• Älä keskeytä vuorovaikutusta turhaan.
  
• Tarkkaile tilannetta – onko koira rauhoittamassa tilannetta vai kutsumassa leikkiin?
  
• Vältä liian nopeita tai voimakkaita liikkeitä, jotka voivat lisätä intensiteettiä.
  
• Anna koiralle tilaa ja mahdollisuus jatkaa vuorovaikutusta omassa tahdissaan.
  
• Varmista, että leikkikaveri ymmärtää viestin ja auta tarvittaessa pienentämään intensiteettiä

Leikkiinkutsuasento on hienovarainen mutta merkityksellinen osa koiran sosiaalista käyttäytymistä. Sen ymmärtäminen auttaa omistajaa tukemaan koiran hyvinvointia ja rakentamaan luottamuksellista suhdetta.

Jähmettyminen koiran rauhoittavana signaalina

Koiran elekieli muodostuu monista hienovaraisista viesteistä, joilla se säätelee vuorovaikutusta ja pyrkii ylläpitämään rauhaa. Yksi keskeisimmistä rauhoittavista signaaleista on jähmettyminen – tilanne, jossa koira pysähtyy täysin. Se voi seistä, istua tai maata liikkumatta, ja vaikka ulospäin ele vaikuttaa yksinkertaiselta, sen taustalla on monikerroksinen viestintä.

Jähmettyminen toimii sekä koiran sisäisen tunnetilan säätelykeinona että sosiaalisena viestinä muille. Koira saattaa pysähtyä arvioidakseen tilannetta, rauhoittaakseen itseään tai osoittaakseen toiselle yksilölle, ettei se ole uhka. Tämä käytös on erityisen yleistä lähitilanteissa, kuten kohdatessa vieraan koiran tai ihmisen, tai joutuessaan yllättävään tai jännittävään tilanteeseen. Lisäksi jähmettyminen voi ilmetä konfliktin jälkeen, kun koira pyrkii välttämään uuden yhteenoton ja osoittamaan rauhanomaisia aikomuksia.

Jähmettyminen ei ole pelkkä reaktio ulkoiseen ärsykkeeseen, vaan osa koiran tietoista viestintää. Se voi sisältää myös muita rauhoittavia eleitä, kuten katseen kääntämistä pois, silmien siristelyä, pään hienovaraista liikettä, tassun nostamista tai maan haistelua. Näiden signaalien yhdistelmä vahvistaa koiran viestin: tilanne ei ole uhkaava, ja sen toiveena on säilyttää rauha.

On tärkeää erottaa rauhoittava jähmettyminen pelkoreaktiosta, joka ulkoisesti voi näyttää samalta. Rauhoittavassa jähmettymisessä koiran ryhti on yleensä normaali, ilme neutraali ja mukana voi olla muita rauhoittavia signaaleja. Häntä saattaa liikkua rennosti. Pelkoreaktiossa sen sijaan keho on jännittynyt, ilme ahdistunut ja korvat sekä häntä painuneet alas tai koipien väliin. Koko koiran olemus viestii epämukavuutta ja pelkoa.

Omistajan rooli tilanteessa on keskeinen. Koira tarvitsee tilaa ja aikaa käsitellä tilannetta omassa tahdissaan. On tärkeää tarkkailla, mikä aiheutti jähmettymisen, ja välttää painostamasta koiraa liikkumaan tai reagoimaan. Äänen korottaminen tai kiirehtiminen voi lisätä koiran stressiä ja estää sen mahdollisuuden rauhoittaa itseään. Jähmettyminen ei ole merkki tottelemattomuudesta, vaan koiran tapa käsitellä tilannetta turvallisesti ja hallitusti.

Venyttely – enemmän kuin fyysinen liike

Tässä artikkelisarjassa olemme aiemmin tarkastelleet, mitä rauhoittavat signaalit ovat ja miten koirat käyttävät niitä viestinnän välineenä. Nyt syvennymme yhteen vähemmän tunnettuun mutta merkitykselliseen rauhoittavaan eleeseen: venyttelyyn.

Vaikka venyttely yhdistetään usein koiran heräämiseen tai kehon vetreyttämiseen, se voi toimia myös sosiaalisena viestinä. Koiran venyttely tietyissä tilanteissa voi olla rauhoittava signaali, jolla se pyrkii lieventämään jännitystä tai osoittamaan ystävällisiä aikeita. Tyypillisesti rauhoittava venyttely ilmenee etujalkojen ojennuksena, jossa koira laskee rintakehän alas ja venyttää selkäänsä. Ele muistuttaa leikkiasentoa, mutta on rauhallisempi eikä sisällä leikkiin kutsuvaa energiaa.

Venyttelyä rauhoittavana signaalina voi esiintyä monenlaisissa tilanteissa. Koira saattaa venytellä sosiaalisissa kohtaamisissa, kuten toisten koirien tai ihmisten lähestyessä, siirtymätilanteissa kuten ennen lenkille lähtöä tai uuteen tilaan astumista, koulutustilanteissa joissa se kokee painetta tai epävarmuutta, tai ympäristössä, joka on jännittynyt tai kiihtynyt. Venyttely voi olla koiran tapa säädellä omaa tunnetilaansa ja viestiä, ettei sillä ole uhkaavia aikomuksia.

Omistajien kertoman mukaan koirat venyttelevät erityisesti silloin, kun ollaan lähdössä lenkille tai kun leikki päättyy. Venyttely näyttäisi toimivan koiralle keinona rauhoittaa omaa vireystilaansa siirtymävaiheissa, esimerkiksi aktiivisuudesta lepoon. Tämä on koira- ja tilannekohtaista, ja levon aloittamiseen voi liittyä monenlaisia rituaaliomaisia toimintoja. Koirat venyttelevät usein myös herätessään, mikä herättää mielenkiintoisen kysymyksen: voiko venyttely toimia myös toisinpäin, aktivoiden kehoa ja hermostoa siirryttäessä levosta aktiivisuuteen? Vai seuraako venyttelystä yksinkertaisesti hyvänolon tunne, jota koira tiedostamatta haluaa lisätä jännittävissä tilanteissa?

Rauhoittavat signaalit esiintyvät harvoin yksin. Venyttelyyn liittyy usein muita eleitä, jotka vahvistavat viestin. Koira saattaa samanaikaisesti siristellä silmiään, haukotella tai kääntää katseensa pois. Nämä eleet muodostavat kokonaisuuden, jonka avulla koira pyrkii välttämään konfliktia ja säilyttämään sosiaalisen tasapainon.

Koirat voivat käyttää rauhoittavia signaaleja sekä tietoisesti että tiedostamatta. Joissain tilanteissa koira valitsee eleen aktiivisesti viestiäkseen rauhaa toiselle osapuolelle. Toisinaan kyseessä voi olla automaattinen reaktio stressiin – kehon tapa purkaa jännitystä ilman tietoista aikomusta. Tämän vuoksi on tärkeää, että koiran viestintää tarkastellaan kokonaisuutena ja kontekstissa, ei yksittäisinä eleinä.

Tutkimustietoa rauhoittavista signaaleista

Rauhoittavien signaalien käsite pohjautuu norjalaisen koirakouluttajan ja etologin Turid Rugaasin havaintoihin. Hänen mukaansa koirat käyttävät näitä signaaleja sekä toisia koiria että ihmisiä kohtaan konfliktien välttämiseksi ja jännityksen lievittämiseksi. 

Vuonna 2016 julkaistussa tutkimuksessa (Mariti et al., University of Pisa) havaittiin, että koirat käyttävät rauhoittavia signaaleja erityisesti vuorovaikutuksessa toisten koirien kanssa. Tutkimuksessa havaittiin yli 2 000 rauhoittavaa signaalia, joista yleisimpiä olivat pään kääntäminen, kirsun nuolaiseminen, paikalleen jähmettyminen ja poiskääntyminen. Signaalien käyttö oli tilastollisesti yleisempää koirien ollessa vuorovaikutuksessa kuin silloin, kun ne eivät olleet kontaktissa. Koirat käyttävät hieman eri signaaleja ehkäisemään konfikteja, katkaisemaan jo syntyneitä konflikeja ja rauhoittaamaan tilannetta sen jälkeen. Yksilöiden etäisyys toisiinsa näyttäisi myös vaikuttavan siihen, mitä rauohoittavia signaaleja käytetään.  
Lisäksi havaittiin, että kun koira käytti rauhoittavaa signaalia aggressiivisen tilanteen jälkeen, toisen koiran aggressiivinen käytös väheni 79 % tapauksista. Tämä tukee käsitystä siitä, että rauhoittavat signaalit ovat tehokas osa koirien sosiaalista viestintää ja konfliktien ehkäisyä. (1)

Yhteenveto

Koirat ovat mestareita hienovaraisessa viestinnässä. Rauhoittavat signaalit eivät ole merkki epäonnistumisesta tai tottelemattomuudesta – ne ovat koiran tapa selvitä, säädellä ja viestiä. Kun opimme lukemaan näitä merkkejä, voimme vahvistaa luottamusta, tukea koiraa sen omassa tahdissa ja rakentaa turvallista yhteiseloa.
Rauhoittavat signaalit ovat välttämätön osa koirien kouluttamista. Koiran voi opettaa tarvittaessa käyttämään rauhoittavia signaaleja myös vihjeistä, jolloin voimme auttaa sitä viestimään sujuvammin ja säätelemään omaa tunnetilaa. 

Lähteet:

Rugaas, Turid 2006. Rauhoittavat signaalit. 

(1) Analysis of calming signals in domestic dogs, Chiara Mariti ym. 2016, Department of Veterinary Sciences, University of Pisa, Pisa, Italy & Department of Psychiatry and Legal Medicine, Autonomous University of Barcelona, Barcelona, Spain) – ResearchGate

Viitteet:

• Rugaas, T. (2005). On Talking Terms with Dogs: Calming Signals. Dogwise Publishing.
  
• Kujala, M. V., Somppi, S., Jokela, M., Vainio, M., & Vainio, O. (2012). Human face perception in dogs. PLoS ONE, 7(5), e37242.
  
• Horowitz, A. (2009). Inside of a Dog: What Dogs See, Smell, and Know. Scribner.
  

kirj. eläintenkouluttaja AT, eläintenkouluttaja EAT-opiskelija, koiranomi, eläintenhoitaja Elisa Ekholm, 2025